Yello-albumi on kuuloinen matka pimeyteen. Tiedämme, mistä matka alkaa, mutta emme tiedä, mihin se päättyy. Näin on aina ollut, eikä se eroa uusimmasta "Point" -pentueesta.

Dieter Meier ja Boris Blank – lauluntekijäduo, jonka Hergé (Tintin) olisi voinut keksiä. Yhdelle, Blankille, melodiat tulevat hänen unissaan, mikä upottaa toisen, Meierin, kiihkoon, joka saa hänet lyömään villejä Dada-tarinoita kirjoituskoneeseen. Yksi heistä, Blank, viihtyy parhaiten studionsa rajoissa. Toinen, Meier, matkustaa ympäri maailmaa seitsemällä liigasaappaat. He ovat tehneet musiikkia yhdessä neljäkymmentä vuotta. Ei jälkeäkään vanhuuden viisaudesta.

”Point” luotiin täsmälleen samalla tavalla kuin sitä edeltävät kolmetoista albumia ja ikivihreät hitit ”Oh Yeah”, ”The Race” tai ”The Rhythm Divine”. "Vertan musiikkiamme kuviin", Blank sanoo. "Olen äänimaalari, joka työskentelee jatkuvasti studiossaan." Hän sovittaa iloisesti äänivärit - hän voi nyt ammentaa satoja tuhansia tallennettuja biittejä, melodioiden katkelmia ja instrumentaalisooloja - aina uusiin yhdistelmiin kankaalle. ”Kun kuvia on kuusikymmentä tai seitsemänkymmentä, herää kysymys: mitä näyttelyyn pitäisi lähettää? Mitkä kappaleet sopisivat albumille?"

"Kun Boris hukkuu musiikkiinsa, hän on kuin lapsi hiekkakasassa", Meier kertoo rakastava ihailu. "Olen kehittänyt tusinaa temppuja auttaakseni minua pääsemään studioon pelottamatta häntä kuoliaaksi." Kun aika koittaa, Meier istuu alas Hermes-vauvansa kanssa ja alkaa kolahtaa pois. "Kirjoituskone on eroottinen esine", hän sanoo. "Kirjoittaminen on tapa tuntea itsensä."

Edellisellä albumillaan ”Toy” Yello surffaisi pallomaisilla ääniaaloilla. Nyt he ovat laskeutuneet takaisin maahan. Iloisesti svengaava ”Waba Duba” antaa leikkisän sävyn ja muistuttaa dadaistisessa terävyydessään aivan yhtä alkuajoja kuin aavemainen tarina kadonneesta ”Peter Strongista”. ”Arthur Spark” saavuttaa tyypillisen Yellon kaltaisen suorituskyvyn yhdistämällä järjettömiä sanoja tanssin rytmiin ja vaeltelevaan melankoliaan. ”Big Boy’s Blues” on mutanttibluusi Meierin kanssa Leonard Cohen -tunnelmassa. ”Hot Pan” loihtii esiin vanhojen spagettiwesternien maailman ja kumoaa sen samalla, ”Rush for Joe” tarjoaa upean pasuunasoolon ja jälkiruoaksi kiinalainen laulaja Fifi Rong tarjoaa upean kappaleen rajattomasta rakkaudesta. jolla... ihmiskunnan kärsimys voidaan voittaa. Ideat sihisevät kaikkiin suuntiin - ja kaikki sopii saumattomasti erehtymättömään Yello-uraan.